VAIN MUUTOS ON VAKIO...tai muuttaminen
Olen asunut elämäni aikana noin 20 eri osoitteessa ja edessä on 21. uusi sellainen. Kaikki kotini ovat olleet omalla tavalla kauniita ja ennen kaikkea "minun näköisiäni". Olen asunut omakotitalossa, rivitalossa, korkeassa kerrostalossa, paritalossa, huvilassa, suuremmassa omakotitalossa, rantamökissä, vierastalossa, luhtitalossa ja viimeksi yli 100 vuotta vanhassa norjalaispytingissä.
Rakastan vanhoja taloja, ruutuikkunoita ja narisevaa lattiaa. Jouduin odottamaan 7 vuotta, ennen kun unelmieni asuntooni pääsin. Ne olivat piinalliset 7 vuotta. Tasan kaksi vuotta sitten olin onneni kukkuloilla. Mittasin ja suunnittelin, ideoin ja unelmoin. Muutimme uuteen kotiimme 1.4.2015. Rakastuin sen asunnon parioviin, suureen uuniin ja tilavaan kuistiin. Ei edes ruutuikkunoiden pesu pilannut onneani. Joulut olivat ihania, kotikonsertit lämminhenkisiä ja kesäyöt leutoja kuin lehmän henkäys. Tänä talvena kaikki kuitenkin muuttui.
Elämässä tapahtuu aina joskus asioita mihin emme voi vaikuttaa. Niin meilläkin. Löysin itseni istumassa suuressa olohuoneessa yksin. Tai no, kahden koiran kanssa. Teini näpytteli konettaan omassa huoneessaan ja toinen lapsista asui jo muualla. Mietin, että onko tämä se mitä elämältäni haluan. Laskin rahojani ja huomasin, että joku asia oli muututtava. En enää rakastanut asuntoani.
Joku viisas on sanonut, että jos haluaa hypätä muutoksen mukaan, pitää uskaltaa laskea irti ja olla hetki ilmassa. Tutkin asuntoilmoituksia. Etsin pienempää. Etsin kerrostaloa. Sopivaa ei tuntunut löytyvän ja kaikki asunnot näyttivät betonilaatikoilta.
Sitten minulle soitettiin asuntotoimistosta ja tarjottiin "hissitöntä, saunatonta ja parvekkeetonta". Kääk!!! Olen sellainen tyyppi, jolla on lasi poikkeuksetta aina puoliksi täynnä. Ajatuksiini tuli tuo ilmalento. Oli uskallettava päästää irti ja lentää hetken, jos haluaa ottaa kiinni jostain uudesta.
Olen siis muuttamassa elämäni 21. osoitteeseen. Tänne kunnes se 22. löytyy. Eikä tämä huono ratkaisu ole. Lapsuuden Tiina-kirjojen mielikuvissa ollut koti on kohta meidän koti. Talo on kaunis, keittiö on meille remontoitu. Säilytystilaa on enemmän kun missään aikaisemmassa kodissani ja rappujen päästä neljännestä kerroksesta löytyi aarre - 50-luvun autenttinen vintti.
Lisää tästä seuraavassa postauksessani, kunhan asetun asumaan.
Rakastan vanhoja taloja, ruutuikkunoita ja narisevaa lattiaa. Jouduin odottamaan 7 vuotta, ennen kun unelmieni asuntooni pääsin. Ne olivat piinalliset 7 vuotta. Tasan kaksi vuotta sitten olin onneni kukkuloilla. Mittasin ja suunnittelin, ideoin ja unelmoin. Muutimme uuteen kotiimme 1.4.2015. Rakastuin sen asunnon parioviin, suureen uuniin ja tilavaan kuistiin. Ei edes ruutuikkunoiden pesu pilannut onneani. Joulut olivat ihania, kotikonsertit lämminhenkisiä ja kesäyöt leutoja kuin lehmän henkäys. Tänä talvena kaikki kuitenkin muuttui.
Elämässä tapahtuu aina joskus asioita mihin emme voi vaikuttaa. Niin meilläkin. Löysin itseni istumassa suuressa olohuoneessa yksin. Tai no, kahden koiran kanssa. Teini näpytteli konettaan omassa huoneessaan ja toinen lapsista asui jo muualla. Mietin, että onko tämä se mitä elämältäni haluan. Laskin rahojani ja huomasin, että joku asia oli muututtava. En enää rakastanut asuntoani.
Joku viisas on sanonut, että jos haluaa hypätä muutoksen mukaan, pitää uskaltaa laskea irti ja olla hetki ilmassa. Tutkin asuntoilmoituksia. Etsin pienempää. Etsin kerrostaloa. Sopivaa ei tuntunut löytyvän ja kaikki asunnot näyttivät betonilaatikoilta.
Sitten minulle soitettiin asuntotoimistosta ja tarjottiin "hissitöntä, saunatonta ja parvekkeetonta". Kääk!!! Olen sellainen tyyppi, jolla on lasi poikkeuksetta aina puoliksi täynnä. Ajatuksiini tuli tuo ilmalento. Oli uskallettava päästää irti ja lentää hetken, jos haluaa ottaa kiinni jostain uudesta.
Olen siis muuttamassa elämäni 21. osoitteeseen. Tänne kunnes se 22. löytyy. Eikä tämä huono ratkaisu ole. Lapsuuden Tiina-kirjojen mielikuvissa ollut koti on kohta meidän koti. Talo on kaunis, keittiö on meille remontoitu. Säilytystilaa on enemmän kun missään aikaisemmassa kodissani ja rappujen päästä neljännestä kerroksesta löytyi aarre - 50-luvun autenttinen vintti.
Lisää tästä seuraavassa postauksessani, kunhan asetun asumaan.
 |
| Uusi osoite |
 |
| Olohuone |
 |
| The vintti |
Kommentit
Lähetä kommentti