MEIJJÄN ISKÄ

Taas on mennyt aikaa kun viimmeksi blogipostauksen tein. Ei sen vuoksi, että olisin jotenkin tämän unohtanut. Ei vaan ole ollut aihetta mistä kirjoittaisi. Tänään on isänpäivä ja siinä aihe kirjoitukselleni. Minun isäni eli meijjän iskä on se raanakuski jonka mukaan tämä blogi on saanut nimensä. Ja minä luonnollisesti olen meijjän iskän tyttö eli Raanakuskin Tytär.

Olen ihan pienestä asti ollut ns. is1n tyttö. Muistan hyvin, kun ihaillen seurasin isän puuhia kotona, mökillä, seuratoiminnassa ja missä nyt satuin samaan aikaan isän kanssa olemaan.

Isä oli myös alkuvaiheessa valmentajani ja paljon mukana harrastuksissa. Koulutöissä en isältä apua saanut, vaan jouduin pärjäämään yksin. Olinhan perheemme ensimmäinen ylioppilas ja lukiolainen. Siitäkin isä on varmaan aikoinaan ollut ylpeä. Kaikkein ylpein hän kuitenkin varmaan oli koripallourastani ja sen myötä saavutuksistani mm. Suomen maajoukkueessa ja Kaliforniassa. Olen minä varmaan pettymyksiäkin tuottanut, mutta ei niistä sen kummemmin ole numeroa tehty.

Nyt kun olen jo keski-ikäinen pomppaa nuo ”meijän iskä” teemat useinkin esiin elämän eri tilanteissä.

Meijjän iskä 

on kotkalainen

on asunut Hovinsaarella

on pelannut KTP:ssä

on ajanut noita nostureita

on ollut kaupunginvaltuustossa

on seuran kunniapuheenjohtaja

oli joukkueenjohtaja kun KTP voitti mestaruuden

on ollut Satamaliitossa, TUL:ssä, jne jne

Ei ole montaa viikkoa kun töissä oli tiukka palaveri erään toimijan kanssa. Jouduin (tai sain) lyömään pöytään tuon ”meijjän iskä” -kortin. Ja kas kummaa päästiin neuvottelussa eteenpäin. Palaverin jälkeen tuntui mukavalta, kun pomo sanoi, että ei tuohon "meijjän iskä on ollut…" argumenttiin oikein mitään voi lyödä päälle. On se sen verran painavaa tekstiä.

ONNEA siis meijjän iskälle ja KIITOS!

Hyvää isänpäivää.